Graafisen alan uutisia

Yleisö voi äänestää omaa suosikkiaan Vuoden Lehtikuvaajaksi osoitteessa www.vuodenlehtikuvat.fi.  Äänestysaika päättyy 4.3.2012 kello 24:00.

Kilpailun tuomaristo on valinnut kilpailuun osallistuneiden 120 kuvaajan joukosta yleisöäänestykseen viisi valokuvaajaa ilman tietoa heidän henkilöllisyydestään.

Finalistit ovat:

Heli Blåfield (Etelä-Saimaa, Lappeenranta)

Tomi Glad (Savon Sanomat, Leppävirta)

Touko Hujanen (freelancer, Helsinki)

Meeri Koutaniemi (freelancer, Helsinki / ulkomaat)

Timo Marttila (Satakunnan Kansa / freelancer, Pori)

Eniten ääniä saanut kuvaaja palkitaan Vuoden lehtikuvat -kilpailun tulosten julkistamisen yhteydessä. Yleisöäänestyksessä yhteystietonsa jättäneiden äänestäjien kesken arvotaan Vuoden Lehtikuvat 2011 –kilpailun pääyhteistyökumppanina toimivan Canonin IXUS 510 HS –kamera.

Tuomariston jäseninä toimivat:

Rob van Bracht, editor-in-chief, art director & curator, Hollanti

Hanna-Kaisa Hämäläinen, valokuvaaja & kuraattori, Muurame

Mia Muurimäki, tohtorikoulutettava, Aalto yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Helsinki

 

Vuoden Lehtikuvat 2011 -kilpailusta julkaistaan kirja 22.3.2012. Kilpailun kuvia esitellään myös projisoituna näyttelynä useissa kaupungeissa ympäri Suomen, mm. Tampereella, Kuopiossa, Jyväskylässä, Kotkassa, Turussa ja Oulussa. Tarkempaa tietoa kilpailusta, kirjan myyntipaikoista,näyttelypaikoista ja -ajoista luvassa maaliskuussa.

Suomen Lehtikuvaajat ry on järjestänyt Vuoden Lehtikuvat -kilpailua vuodesta 1962. Kilpailun tarkoituksena on koota yhteen vuoden uutistapahtumia ja ylläpitää lehtikuvauksen tunnettavuutta. Kisaa käydään parhaan lehtikuvan, lehtikuvaajan, uutiskuvan, henkilökuvan, urheilukuvan, kotimaisen reportaasin, ulkomaisen reportaasin, kuvaesseen ja multimedian sarjoissa, joista viimeksi mainittu kategoria on mukana kilpailussa ensimmäistä kertaa.

 

Uudessa tehtävässään hän raportoi pääjohtaja Kari Jordanille. Reeta Kaukiainen siirtyy Metsä Groupin palvelukseen Tieto Oyj:n viestintä- ja sijoittajasuhdejohtajan tehtävästä.

Metsä Groupin nykyinen viestintäjohtaja Anne-Mari Achrén jättää konsernin perhesyistä.

 

Sosiaalisen median indeksi - sanoista tuloksiin

Suomen ensimmäinen sosiaalisen median indeksitutkimus paljastaa menestyjät ja aloittelijat. Kohteena on 500 suurinta yritystä Suomessa.

Tule mukaan laadukkaaseen aamupäiväseminaariin, jossa SoMe-tutkijat esittelevät tutkimuksen tuloksia ja analysoivat yhtiöiden toimintaa sosiaalisessa mediassa. Lisäksi seminaarissa kerrotaan SoMe-strategiasta sekä kuinka SoMe muutetaan rahaksi.

Tutkimuksen ovat tehneet Mediaviikon toimeksiannosta FM Outi Nivakoski ja FM Anna Nyberg.

Ohjelma

Aika: Keskiviikko 14.3.2012

Paikka: Finlandia-talo, Veranda Sali 1.

8:30 Ilmoittautuminen ja aamukahvi

9:00 Seminaarin avaus. Sosiaalisen median indeksitutkimuksen yleisesittely. YTM Paavo Vasala, Mediaviikko.fi-julkaisun päätoimittaja

9:20 Sosiaalisen median indeksi -tutkimuksen tuloksia. Google ja Twitter. FM Outi Nivakoski

10:00 Sosiaalisen median indeksi -tutkimuksen tuloksia. Facebook ja YouTube. FM Anna Nyberg

10:40 Tauko

11:00 Some-strategian laatiminen. KTM Harri Rauhanummi, SoMe-monitor seurantapalvelu, News Engine Oy

11:40 Miten SoMe saadaan palvelemaan liiketoimintaa? Miten SoMe muutetaan rahaksi? Toimitusjohtaja Samuli Tursas, Koodiviidakko Oy

12:20 Seminaarin päätöskeskustelu ja yhteenveto

Ilmoittaudu seminaariin

 

Lähetä sähköpostilla osallistujan nimi, yrityksen nimi ja laskutusosoite osoitteeseen toimitus@mediaviikko.fi.

Seminaarin hinta on 495 euroa + ALV 23 %. Lähetämme raportin sähköpostilla pdf-tiedostona. 

Raportissa on asiantuntijoiden analyysi jokaisesta Suomen 500 suurimmasta yrityksestä. Raporttia voi tilata myös erikseen em. hintaan lähettämällä tilauksen osoitteeseen toimitus@mediaviikko.fi

Ilmoittaudu seminaariin

Lähetä sähköpostilla osallistujan nimi, yrityksen nimi ja laskutusosoite osoitteeseen toimitus@mediaviikko.fi Seminaarin hinta on 495 €+ALV 23 %. Maksu ennen tilaisuutta. 

Kaikki osallistujat saavat maksutta ennakkoon  sosiaalisen median indeksi -tutkimuksen, jonka hinta on muutoin 495 € + ALV 23 %.  Lähetämme raportin sähköpostilla pdf-tiedostona.

Raportissa on analyysi jokaisesta Suomen 500 suurimmasta yrityksestä. 

Raporttia voi tilata myös erikseen maksua vastaan. Lähetä tilaus osoitteeseen toimitus@mediaviikko.fi

Ilmoittaudu seminaariin

Lähetä sähköpostilla osallistujan nimi, yrityksen nimi ja laskutusosoite osoitteeseen toimitus@mediaviikko.fi Seminaarin hinta on 495 €+ALV 23 %. Maksu ennen tilaisuutta. 

Kaikki osallistujat saavat maksutta ennakkoon  sosiaalisen median indeksi -tutkimuksen, jonka hinta on muutoin 495 € + ALV 23 %.  Lähetämme raportin sähköpostilla pdf-tiedostona.

Raportissa on analyysi jokaisesta Suomen 500 suurimmasta yrityksestä. 

Raporttia voi tilata myös erikseen maksua vastaan. Lähetä tilaus osoitteeseen toimitus@mediaviikko.fi

Ilmoittaudu seminaariin

Lähetä sähköpostilla osallistujan nimi, yrityksen nimi ja laskutusosoite osoitteeseen toimitus@mediaviikko.fi Seminaarin hinta on 495 €+ALV 23 %. Maksu ennen tilaisuutta. 

Kaikki osallistujat saavat maksutta ennakkoon  sosiaalisen median indeksi -tutkimuksen, jonka hinta on muutoin 495 € + ALV 23 %.  Lähetämme raportin sähköpostilla pdf-tiedostona.

Raportissa on analyysi jokaisesta Suomen 500 suurimmasta yrityksestä. 

Raporttia voi tilata myös erikseen maksua vastaan. Lähetä tilaus osoitteeseen toimitus@mediaviikko.fi

Voittajaehdokkaat esitellään MTV3-kanavan Huomenta Suomi -ohjelmassa 9.3. alkaen. Esittelyt ovat nähtävissä jälkikäteen Katsomossa. Tänä vuonna myös yleisö pääsee valitsemaan oman suosikkinsa Facebook-äänestyksellä. Tästä äänestykseen. Äanestäjän pitää olla kirjautuneena Facebookiin.

Vuoden juttu valitaan seuraavien ehdokkaiden joukosta:

 

Toimittaja Lauri Martinmäki, Keskisuomalainen 17.11.2011:

Yksityiset terveys- ja hoivapalvelut: Veronmaksuhalu lopahti

Terveyspalveluyritys Mehiläinen teki viime tilikaudella liikevoittoa 39 miljoonaa euroa. Tästä se maksoi veroa vain noin prosentin, koska tilitti 36 miljoonaa euroa konserniavustuksina omistajilleen, kansainvälisille sijoitusyhtiöille. Suuri osa Mehiläisen tuloksesta perustuu yhteiskunnan varoin rahoitettavien palvelujen myyntiin. Lauri Martinmäen uutisointi toi konkreettisesti esiin verotuksellisen porsaanreiän ja herätti keskustelua hyvinvointivaltion muutoksiin liittyvistä lieveilmiöistä.

 

Toimittaja Ami Assulin, Silminnäkijä, YLE TV2 7.2.2011:

Kouluampujaksi leimattu

Jokelan koulusurmien vuosipäivänä 7.11.2008 hätäkeskukseen tehtiin ilmoitus, jonka mukaan ruoveteläisen koulun ympärillä liikkuisi aseistettu, kouluammuskelua suunnitellut oppilas. Hälytys käynnisti prosessiin, jota ei helpolla pysäytetty. Samuli Saarinen leimattiin kouluampujaksi, koulu jäi kesken, penkinpainajaiset ja ylioppilaskirjoitukset peruuntuivat. Noin kahden vuoden päästä syyttäjä päätti, ettei syytettä nosteta. Ami Assulin seurasi Samulin elämää noiden kahden vuoden aikana. Hänen ohjelmansa kertoi koskettavan tarinan koulukiusauksesta ja yhteisön silmätikuksi joutumisesta, mutta myös selviytymisestä.

 

Toimittaja Arja Paananen, Ilta-Sanomat:

Valelääkäripaljastukset

Arja Paananen paljasti marraskuussa kaksi valelääkäriä, jotka olivat harjoittaneet ammattia väärennetyillä papereilla. Valelääkärit jäivät kiinni vasta kun Paananen selvitti Pietarissa, että tutkintotodistukset olivat väärennöksiä. Paanasen huolellinen ja sinnikäs tutkiva journalismi toi esiin valelääkäreiden uskomattomat taustat sekä paljasti pahoja puutteita lääkäreiden valvonnassa ja viranomaisten toiminnassa. Artikkeleiden ansioista valelääkärit saatiin pois hoitotehtävistä ja lääkäreiden valvontaa ryhdyttiin parantamaan.

 

Vuoden journalistinen teko valitaan seuraavien ehdokkaiden joukosta:

 

Superpitkät jutut, toimittaja Ilkka Kulmala ja toimittaja Tero Karjalainen, Keskisuomalainen

Sanomalehtijournalismin trendi on viime vuosina kulkenut Suomessa kohti lyhyempiä juttuja. Keskisuomalaisessa päätettiin lähteä vastavirtaan. Lehdessä julkaistiin viime vuoden aikana 13 superpitkää 3-7 sivun laajuista juttua. Muutosta edelsi koko toimituksen kouluttaminen uuteen ajatteluun. Tuloksena oli laatujournalismia, josta myös lukijat ovat pitäneet.

 

Oma Olivia, päätoimittaja Mari Paalosalo-Jussinmäki ja Art Director Liisa Karttunen, Olivia

Oma Olivia on projekti, jossa lukijat tekivät aikakauslehden numeron. Lukijat päättivät muun muassa lehden päähenkilöjutun kohteen ja hänelle esitetyt kysymykset. He valitsivat kauneus-, matka- ja ruokajutun aiheet ja näkökulmat. He kirjoittivat matkajutun, valitsivat vaatteita muotijuttuun ja mallin lehden kanteen. Hanke on luonut uudenlaista yhteyttä lukijoiden ja tekijöiden välille ja avannut journalistista prosessia yleisölle. Oma Olivia -numero oli myös myyntimenestys.

 

Jutut vanhoillislestadiolaisten piirissä paljastuneista lasten hyväksikäyttötapauksista, toimittaja Susanna Kemppainen, päätoimittaja Markku Mantila, Kaleva

Kaleva toi esiin alueellaan vaikutusvaltaisen herätysliikkeen sisällä tapahtuneita lasten hyväksikäyttötapauksia, jotka eivät olleet päätyneet viranomaisten tietoon. Vuosikymmeniä jatkuneesta hiljaisuuden kulttuurista ja salailusta on nyt päästy uhrien suojeluun ja tekojen oikeuskäsittelyyn. Poikkeuksellisen laajasta painostuksesta ja sadoista perutuista lehtitilauksista huolimatta Kaleva otti myös pääkirjoituksissaan johdonmukaisesti kantaa tekoja ja vaikenemista vastaan.

 

Vuoden journalisti valitaan seuraavien ehdokkaiden joukosta:

 

Toimittaja Anu Nousiainen, Helsingin Sanomat Kuukausiliite

Anu Nousiainen yhdistää kiinnostavat aiheet, isot teemat ja kovat faktat koskettaviin yksilökohtaloihin. Taso pysyy korkealla jutusta toiseen kuten mm. jutut ”Malarian kourissa”, ”Pyramidin huipulla”, ”Se kohtelias poika” ja ”Rikos: rakkaus” osoittavat. Tekstit ovat huolellisesti rakennettuja ja taitavasti kirjoitettuja – pitkissäkin jutuissa jännite säilyy ja tarinat pitävät otteessaan.

 

Toimittaja Risto Lindstedt, Suomen Kuvalehti

Risto Lindstedt ymmärtää ihmisen alituisen häilyväisyyden hyvän ja pahan, oikean ja väärän, ruman ja kauniin välillä. Hän kuvailee ihmisiä ja maailmaa hyväntahtoisesti hymyillen, hätäilemättä ja tärkeilemättä. Lindstedt on jutuissaan myös suomen kielen kehittäjä ja uudistaja. Hänen persoonallinen tyylinsä, jutturakenteensa, lauseensa ja uudissanansa osoittavat, kuinka elävä ja koko ajan uudistuva väline kieli voi olla taitavan journalistin käsissä. Viime vuoden helmiä oli Lindstedtin juttu ”Pyhiinvaellus Athosvuorella: Tuoksuu perillä olemiselta.”

 

Toimittaja Esa Mäkinen, Helsingin Sanomat

Esa Mäkisellä on ollut merkittävä rooli uudenlaisen journalismin luomisessa. HS Open -projektissa on avattu erilaisia tietokantoja kaikille avoimiksi ja lehteen on kutsuttu ohjelmoijia ja graafikoita ideoimaan yhdessä toimittajien kanssa datan jatkokäyttöä. Lopputuloksena on syntynyt tuoreita tapoja käsitellä niin yhteiskunnallisia kysymyksiä kuin kulttuuritarjontaakin. Lisäksi Mäkinen on toimittajana kehittänyt uusia näkökulmia ja lähestymistapoja kulttuurijournalismiin.

 

Suuren journalistipalkinnon palkintolautakuntaan kuuluvat tänä vuonna:

 

Jouko Jokinen, vastaava päätoimittaja, Aamulehti

Atte Jääskeläinen, vastaava päätoimittaja, YLE Uutiset

Vesa-Pekka Koljonen, lehdistöneuvos, päätoimittaja emeritus

Pekka Seppänen, kolumnisti ja journalisti

Leeni Peltonen, päätoimittaja, Kotiliesi

Paula Salovaara, toimituspäällikkö, Helsingin Sanomat

Marjaana Toiminen, toimitusjohtaja, Bonnier Publications Oy

Jari Tourunen, vastaava päätoimittaja, Savon Sanomat

Merja Ylä-Anttila, palkintolautakunnan puheenjohtaja, vastaava päätoimittaja, MTV3 Uutiset ja ajankohtaisohjelmat

Tuomo Mörä, palkintolautakunnan sihteeri, mediatutkija, Helsingin yliopisto

Ehdotuksia käsitellessään palkintolautakunnan jäsenet eivät osallistu oman mediansa piiristä tulleiden ehdotusten arviointiin.

 

 

 

Sanomalehden urheilutoimituksessa on jännät paikat. Toimitus seuraa ampumahiihdon sprintin loppuratkaisua radiosta, tv:stä ja netistä. Sähköisistä välineistä näkee tapahtumat niin paljon paremmin, että omaa toimittajaa ei kannata Kontiolahdelle asti viikonloppuna laittaa. Kallistakin se olisi kun kustannuksia pitää karsia…

Urheilutoimittaja koostaa uutisen, kirjoittaa kommentin – ”Kaisa on kovahermoinen urheilija” ja laittaa jutun illalla sivunvalmistukseen. Kirjapaino tekee työnsä, uutinen painetaan lehteen puolenyön aikana. Sen jälkeen jakeluautot lähtevät painon lastaussillalta eri puolille maakuntaa, missä lehdenjakajat/posti jakavat lehden tilaajilleen. Pihtiputaan mummo hakee lehden maanantaina iltapäivällä klo 14 maantien varresta postilaatikosta ja syventyy lukemaan lehteä pirtin pöydän ääressä. ”Se on näköjään Mäkäräesen tyttö voettanna hiihtokilipaelun…”

Kirjoitin vajaa kymmenen vuotta sitten kuukausikolumneja sanomalehti Keskisuomalaiseen. Tavoitteena oli verta seisauttavat kolumnit. Jossain määrin ehkä onnistuinkin, sillä saan niistä vieläkin palautetta. Ehdotin mm. kyläkoulujen lopettamista, arvioin asiallisen kriittisesti keskisuomalaista ruokaperinnettä ja luonteenlaatua, jyväskyläläistä liikennekulttuuria jne.

Olin jo sopinut, että lopetan kolumnien kirjoittamisen. Viimeisessä kolumnissa povasin painetulle lehdelle nopeata loppua. Silloinen lehden päätoimittaja, hyvä ystäväni, prof. Erkki Laatikainen oli palannut ilmeisen rasittavalta Amerikan matkalta ja luki kolumnini ennen kuin se lähetettiin painoon. Professori soitti ja väitti, että minulla on huono olo. Voinnissani ei kuitenkaan ollut mitään vikaa. Sitten professori ilmoitti, että lehdessä on juuri tehty mittavat uudistukset ja hän ei julkaise kirjoitustani. Hänen päätoimittajaurallaan tämä oli kuulemma toinen kerta kun mielipide (vast.) pysähtyy päätoimittajan pöydälle. En ryhtynyt väittämään vastaankaan, koska tiesin vastaavat päätoimittajan oikeuden ja velvollisuudet. Kirjoitin uuden kolumnin, missä vaadin tiukkaan sävyyn, että Jyväskylän suurajoja ei saa siirtää pois Jyväskylästä! Kirjoitus hyväksyttiin.

Painettu media kipuilee tulevaisuutensa edessä. 80-luvulla lehtitaloista tuli omistajiensa rahantekokoneita ja sen jälkeen onkin vannottu tuloksen nimiin. Helppo rahanteko uhkaa ainakin vaikeutua, kun sähköinen media vyöryy painetun sanan yli. Vanhat = yli 40-vuotiaat, lukevat vielä vanhasta tottumuksesta lehtiä, mutta nuoriso pysyy ajan tasalla omilla keinoillaan, eikä uhraa 250 – 500 euroa vuodessa siihen, että vanhoja uutisia toimitetaan heille aamuisin aamukahvipöytään. Nuori polvi luottaa, toisin kuin vanhempansa ja isovanhempansa, että Citymarketissa on tänään ja myös huomenna nakkimakkaroita tarjouksessa ilman että siitä tarvitsee lehteen tiedotetta laittaa.

Tämä on aiheuttanut paniikkireaktion medioissa.

Paniikkireaktion yksi ilmentymä on sisällön ”kehittäminen”. Sanomalehtien sisältö on viihteellistynyt, kun lehdentekijät kuvittelevat, että kaikki lukijat haluavat seurata 7/24 näennäisjulkkisten elämänkäänteitä ja mielipiteitä. Jokohan meillä olisi tilaus laatulehdelle?

Toinen ilmentymä on totuuden vääristely. Kun julkisuuteen tulevat lehtien levikkitilastot tai lukijatutkimukset, lehtien uutisoinnin ja pääkirjoitusten loppupäätelmä on, että levikit ja ennen kaikkea lukijamäärät ovat kasvaneet, vaikka kehitys on ollut jo vuosia alamäessä. Lehden tekijät pelkäävät ilmoittajia, jotka laskevat kontaktin hintaa. Jos/kun lukijamäärät laskevat, ilmoitusmillimetrien hintojen jatkuvalta korotukselta putoaa pohja pois.

Levikkejä yritetään nostaa erilaisilla vippaskonsteilla. Levikintarkastus ei mahdollista ihan mitä tahansa, mutta luovuudellahan ei ole rajoja. Uusin villitys on kestotilaajan 2 kk:n tilauksen lahjoitus ystävälle. Kun kestotilaaja lahjoittaa lehden, tilaus kirjataan levikkiin. Monet pankkien ilmaiskahvitarjoiluihin mieltyneet vanhemmat ovat aidosti huolissaan nuorisonsa lukutottumuksista ja tilaavat lehden vapaakappaleen kun se mitään maksakaan. Kovin suurta pysyvää vaikutusta levikkiin näillä ei ole. Vaikutus on ehkä sama kuin jos kusee pakkasella housuihinsa.

Uutiskynnys oikeiden uutisten suhteen on lehdissä tunnetusti tiukka. Kun jostakin tutkimuksesta, esim. PISA, voi tehdä vähänkään siihen suuntaan johtopäätöksiä, että lehtien luvusta saattaa olla jotakin hyötyä, lehdet revittävät leveästi: PISA todisti – sanomalehtien kestotilajaat ovat muita fiksumpia.

Arvoton näytelmä näyteltiin syksyllä kun hallitusneuvotteluissa oli sovittu tilattujen lehtien arvonlisäverosta. Jostakin ihmeellisestä syystä lehtien tilausmaksut ovat vuosia olleet alv:n ulkopuolilla ja lehtiyhtiöt ovat käärineet verovapaudesta satojen miljoonien eurojen hyödyn. Verohyötyä on käytetty mm. hollantilaisten tv-kanavien oston rahoitukseen.

Kun kustantajille valkeni hallitusneuvottelijoiden ”katala” suunnitelma, alkoi hillitön lobbaus ja painostus. Mukaan valjastettiin myös Viestinnän keskusliitto, Sanomalehtien Liitto ja Päätoimittajayhdistys. Journalistiliittokin taisi taipua kustantajan asialle. Mielipidepalstat, pääkirjoitus- ja myös uutissivut pullistelivat hallituksen verotusaikeita vastustavia kirjoituksia.

Alv-vapaus on SAATTANUT olla perusteltu silloin, kun ihmiset olivat painettujen lehtien varassa ja lehtien tehtävä oli valistuksellinen. Nyt tilanne on muuttunut täysin - ihmiset hankkivat tietoa useista lähteistä ja lehdet kilpailevat ihmisten ajasta ja rahasta. Lehtiyhtiöt ovat olemassa vain ja ainoastaan tuottaakseen voittoa omistajilleen ja siihen ne eivät tarvitse yhteiskunnan tukea.

Lehtimogulit komeilevat joka syksy verotilastojen kärjessä. Koskahan näiden julkaiseminen kielletään? Nehän antavat aivan väärän kuvan ihmisten varallisuudesta.

Ostin sydäntalvella puupellettiä taloni lämmitykseen. Kauppakuitissa komeilee 23 prosentin alv. Kyse on kuitenkin puhtaasta, suomalaisesta polttoaineesta, jonka käyttö pienentää öljyn tuontilaskua. Jos puupelletiltä poistettaisiin alv ainakin pahimpien pakkasten ajaksi, lisäisi se pelletin käyttöä, pienentäisi ilmastopäästöjä ja parantaisi työllisyyttä. En ole nähnyt lehdissä, etenkään pääkirjoituksissa, mainittavimpia kannanottoja pelletin pakkaskauden alv-vapuden puolesta.

Luin taannoin erään suomalaisen lehtiyhtiön omistajasta, joka oli siirtänyt omistusta ulkomailla asuville lapsilleen. Verotussyistä. Hänen kerrottiin suhtautuvan suopeasti Guggenheim-museon rahoitukseen. Jos minut vapautetaan verojen maksusta, lupaan minäkin roponi Guggenheimille!

Suivaantuneena Helsingin Sanomien yksipuoliseen uutisointiin alv-asiassa laadin lehteen alv:ia kannattavan kirjoituksen. Hetken aikaa luulin jo, että lehti tasapuolisuuden nimissä julkaisisi kirjoitukseni, mutta olin väärässä. Päätoimittajalla on monenlaista sananvapautta: Helsingin kaavoituksesta ja Afganistanin sodasta päätoimittaja voi muodostaa mielipiteensä suhteellisen vapaasti, mutta silloin kun mennään omistajan kukkarolle, sananvapauden rajat paaluttaa yhtiön hallitus.

Helsingin Sanomiin on vaikea ylipäätään saada mielipiteitä läpi. Kirjoituksia tulee runsaasti ja mielipidetoimituksen portinvartijat tukevat valinnoillaan omaa maailmankatsomustaan , johon ei erilaisia mielipiteitä sovi. Suomen kansan todelliset ajatukset pääsevät – onneksi -läpi netin kautta. Ylilyöntejäkin tulee, mutta sananvapaus toteutuu.

Aikoinaan media, Helsingin Sanomat mukaan lukien, yritti kasvattaa lukijoistaan solidaarisia, rauhaa rakastavia, liennytyksen ja aseistariisunnan, ympäristön suojelun ymmärtäjiä . Tulos oli huono ja sittemminhän koko ”laboratorio” lakkautettiin epäonnistuneena.

Lehtien edustajat pitävät kansalaisvelvollisuutena heidän työnsä tukemista. Jos sanon, että syön mieluummin Snellmannin kuin HK:n nakkeja, HK-laiset eivät ryhdy painostamaan minua, vaan yrittävät tehdä sellaisen nakin, joka saa minut, asiakkaan, valitsemaan heidän tuotteensa. Jos sanon lehtien edustajien kuullen, että en tilaa lehteä, tämä aiheuttaa paniikkireaktion. Eihän näin voi/saa tehdä! Eihän ilman lehteä voi tulla toimeen!

Myös yksi arvoton näytelmä nähtiin Yleisradion rahoituksesta. Lehden kustantajia närästää se, että Yleisradio voi välittää tietoa mm. uutisia maksutta ja näin syödä lehtitalojen leipää. Helsingin Sanomat hyökkäsi Ylen sähköisiä uutistauluja vastaan. Jos Lahden tiellä ajetaan kolari, sen uutisoinnin pitäisi olla lehden monopoli!

Lehtitalot olisivat halunneet Ylelle niin niukan rahoituksen, että siitä olisi joka vuosi käyty eduskunnassa ankara kädenvääntö. On hyvä, että rahoitus lyötiin kiinni useaksi vuodeksi ja Ylelle annetaan työrauha. Ajatellaanpa tapaus Kaisa Mäkäräistä. Jos ei olisi Yleisradiota ja sähköisiä tiedotusvälineitä, joutuisimme todella odottamaan vuorokauden ennen kuin painettu lehti toisi meille tiedon.

Lehtitalot tuskailevat tulevaisuutensa edessä. Lähes kymmenen vuotta sitten Keskisuomalaiseen kirjoittamani ennustus painetun sanan pikaisesta lopusta oli ennenaikainen. Painettuja lehtiä tulee vielä pitkään. Pahimmassa pinteessä ovat ne lehtitalot, joiden pitäisi investoida uuteen painoon. Paino maksaa helposti 10 – 20 miljoonaa euroa ja sen kuoletusaika on 15 – 25 vuotta (todellisuudessa lyhyempi). Investoida vai ei kun tulevaisuudessa on uhkakuvia, siinäpä pulma.

Painettu media yrittää jarruttaa kehitystä hinnoittelemalla sähköiset lehdet joko yhtä kalliiksi kuin painettu lehti tai lähes samaksi. Maallikkojärjellä ajateltuna lehti, joka voidaan toimittaa tilaajalleen suoraan toimituksen tiedostosta, ei voi maksaa yhtä paljon kuin tiedosto, joka painetaan sanomalehtipaperille, kuljetetaan ja jaetaan postilaatikkoon. Voisin tilata jopa useamman sanomalehden jos niiden sähköiset versiot olisi oikein hinnoiteltu. Ymmärrän kyllä lehtien talousjohdon näkemykset – jonkunhan pitää maksaa miljoonien painokoneinvestoinnit ja kahden rinnakkaisen järjestelmän ylläpitäminen on kallista. Toinen ääripää ovat iltapäivälehdet, jotka jakavat sisältöään maksutta netissä!

Lehti-ihmisten kannattaisi lyödä viisaat päänsä yhteen ja miettiä, mihin maailma on menossa ja ennen kaikkea, mitä asiakkaat heiltä haluavat. Vain asiakasta kuuntelemalla ja hänen tahtoonsa taipuen löytyy oikeata bisnestä myös tulevaisuudessa, ei uhoamalla ja meuhkaamalla!

 

 

 

Seminaarissa avataan tasokkaiden asiantuntijoiden avulla kuntatalouden mittareita ja käsitteitä tavallisten kunnan asukkaiden kannalta. Samalla puretaan kuntauutisten mantroja. Koulutuksessa etsitään niin ikään uusia näkökulmia uutisiin.

Koulutuksessa kysytään, miten teen hyvän ja ymmärrettävän kuntajutun? Miten pääsen irti kuntabyrokratian kielestä? Mitä pitää tietää, ettei kaupungin- tai kunnanjohtaja vedätä minua puheillaan ja tilastoillaan? Kouluttajat avaavat myös kuumaa kuntarakenneuudistusta.

Koulutuksen vetäjänä toimii tietokirjailija, emerituspäätoimittaja Risto Uimonen. Hän on johtanut toimittajista ja Kunnallisalan kehittämissäätiön kahdesta edustajasta koostuvaa työryhmää, joka on laatinut ohjelmarungon ko. tilaisuuksiin. Kouluttajiksi kutsutaan maan eturivin kunta- ja kuntatalouden tutkijoita ja tietäjiä sekä kunnallisasioita seuraavia toimittajia. Joka tilaisuudessa on mukana myös kyseisen alueen asiantuntijoita. Koulutuksen tausta-aineisto räätälöidään ao. alueelle sopivaksi (mm. kansalaismielipide ja kuntatalouden tunnusluvut). 

Puolentoista vuorokauden mittainen seminaari on osanottajille ilmainen (koulutus, majoitus ja ylöspito). 

 

Seminaarissa avataan tasokkaiden asiantuntijoiden avulla kuntatalouden mittareita ja käsitteitä tavallisten kunnan asukkaiden kannalta. Samalla puretaan kuntauutisten mantroja. Koulutuksessa etsitään niin ikään uusia näkökulmia uutisiin.

Koulutuksessa kysytään, miten teen hyvän ja ymmärrettävän kuntajutun? Miten pääsen irti kuntabyrokratian kielestä? Mitä pitää tietää, ettei kaupungin- tai kunnanjohtaja vedätä minua puheillaan ja tilastoillaan? Kouluttajat avaavat myös kuumaa kuntarakenneuudistusta.

Koulutuksen vetäjänä toimii tietokirjailija, emerituspäätoimittaja Risto Uimonen. Kouluttajiksi kutsutaan maan eturivin kunta- ja kuntatalouden tutkijoita ja tietäjiä sekä kunnallisasioita seuraavia toimittajia. Joka tilaisuudessa on mukana myös kyseisen alueen asiantuntijoita. Koulutuksen tausta-aineisto räätälöidään ao. alueelle sopivaksi (mm. kansalaismielipide ja kuntatalouden tunnusluvut).

Puolentoista vuorokauden mittainen seminaari on osanottajille ilmainen (koulutus, majoitus ja ylöspito). 

 

Jo ennen joulukuisia duumanvaaleja sosiaalisessa mediassa käytiin aktiivisesti poliittista keskustelua, jossa kritisoitiin valtapuolue Yhtenäistä Venäjää ja pääministeri Vladimir Putinia. Samalla sosiaalinen media auttoi mielenosoittajia verkostoitumaan ja rakentamaan yhteistä identiteettiä.

Tiedot vaalivilpistä levisivät nopeasti sosiaalisessa mediassa ja nostattivat äänestäjissä suuttumusta. Sosiaalista mediaa käytettiin myös tehokkaasti mielenosoitusten käytännön järjestelyissä, kuten varainkeruussa ja osallistujien värväämisessä.

Sosiaalinen media toimii hyvin tyytymättömyyden kanavoimisessa toiminnaksi, mutta pysyvien poliittisten rakenteiden muodostaminen on vaikeaa. Hajanaisen opposition olisi kyettävä organisoitumaan myös verkon ulkopuolella ja päättämään esimerkiksi siitä, ketkä voivat edustaa protestiliikettä neuvotteluissa vallanpitäjien kanssa.

Venäjän valtio tuskin ryhtyy internetin tiukkaan valvontaan, sillä venäläinen keskiluokka on tottunut käyttämään verkkoa tiedonhakuun ja itseilmaisuun. Tämän vapauden rajoittaminen vahvistaisi hallituksenvastaista mielialaa ja johtaisi entistäkin voimakkaampiin protesteihin.

Ulkopoliittinen instituutti on julkaissut tohtori Markku Lonkilan kirjoittaman Briefing Paperin, joka tarkastelee sosiaalisen median merkitystä Venäjän joulukuisia duumanvaaleja seuranneissa protesteissa. Kirjoittaja työskentelee tutkijana Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella. Hän on tutkimusryhmän "Helsinki Research Group for Political Sociology" johtaja sekä Venäjän tutkimuksen huippuyksikön "Venäjän modernisaation valinnat" jäsen.

Julkaisun voi ladata instituutin verkkosivuilla: http://www.fiia.fi/fi/publication/244/. Julkaisu on englanninkielinen. Verkkosivuilla on lisäksi saatavilla suomenkielinen tiivistelmä.

- Suomen talouden tuleva kasvu löytyy digitaalisten palveluiden huomattavasti nykyistä laajamittaisemmasta tuotannosta ja käytöstä. Näkemys kiteytyy sanoihin Kasvu, Innovaatiot, Digipalvelut ja Evoluutio (KIDE), Kiuru sanoi 15. helmikuuta Helsingissä järjestetyssä Viestintäfoorumissa.

- Suomen kansantalous teki 90-luvun laman jälkeen valtavan tuottavuushypyn perinteisen ICT-teollisuuden nousun avulla. Nyt on hypättävä seuraavalle tasolle, eli olemassa olevan ICT-infrastruktuurin päälle rakennetaan digitaalisten palvelujen kerros, Kiuru totesi.

Kiuru näkee Suomen internet-talouden otollisimmat mahdollisuudet juuri pilvipalvelujen kehittämisessä.

Pilvipalveluissa ohjelmistot ja tiedostot ovat verkossa eivätkä yksittäisellä koneella. Palvelujen käyttäjille tämä tuo säästöä, koska raskaita investointi- ja ylläpitokustannuksia ei synny. Palvelujen kehittäjällä puolestaan on mahdollisuus päästä välittömästi maailmanlaajuisille markkinoille.

- Tässä asiassa Suomella on edessään haasteita, johon voidaan vastata ainoastaan julkisen ja yksityisen sektorin uudenlaisella ja aikaisempaa huomattavasti syvemmällä yhteistyöllä, Kiuru huomautti.

Digitaalisten palveluiden tuotannon ja käyttämisen huomattava lisääminen edellyttää panostuksia tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatiotoimintaan. Myös koulutusta on suunnattava uudelleen, riskirahoitusmahdollisuuksia lisättävä ja liiketoimintaosaamista parannettava. ICT-infrastruktuuria on kehitettävä jatkuvasti.

Kiurun mukaan liikkeelle on lähdettävä yhteisellä näkemyksellä ja välittömästi. KIDE-verkostossa tehtävät konkreettiset toimenpiteet voivat olla pieniä tai suuria, mutta niitä on oltava riittävästi.

- Ensimmäisiä toimenpiteitä ovat virtuaalisen tutkimuskeskuksen perustaminen, julkisen datan avaaminen myös käytännössä sekä pilvipalvelujen testauslaboratorion luominen, Kiuru sanoi.

 

 

Konsernin liikevaihto kasvoi vuonna 2011 kaikkiaan 12,6 % ja oli 83,5 milj. euroa (74,1 milj. euroa vuonna 2010).

Tulos ennen veroja oli -1,2 milj. euroa (-0,0 milj. euroa). Konsernin verot katsauskaudella olivat 0,6 milj. euroa (-0,1 milj. euroa). Konsernin efektiivistä veroastetta kasvattivat verotuksessa vähennyskelvottomat kulut, mm. Talentum HR AB:n myyntitappio Ruotsissa.

 

Toimitusjohtaja Aktan toteaa pörssitiedotteessa, että taloudellisiin lukuihin ei voi valitettavasti olla tyytyväinen, liikevaihto ei juurikaan kasvanut ja liiketulos oli alle kolme prosenttia liikevaihdosta. Meillä on erinomaista sisällöntuotantoa, osaavia ihmisiä, vahvoja brändejä sekä lojaaleja asiakkaita, mutta emme ole kyenneet myymään tuotteitamme riittävän hyvin.

Vuoden 2012 keskeisin tavoitteemme on kannattavuuden nostaminen paremmalle tasolle. Tämän vuoksi joudumme nyt vuoden ensimmäisellä neljänneksellä läpikäymään välttämättömän kulusäästöohjelman, jonka lopputuloksena uskon yhtiön kannattavuuden nousevan ja samalla toimintaedellytysten ja kilpailukyvyn paranevan, hän sanoo.

 

 

 

 

 

Vuoden 2011 liikevaihto kasvoi 1,6 % (1,1 %) ja oli 316,2 (311,4) milj. euroa. Sulkujen sisällä vuoden 2010 luvut. Painetun median liikevaihto oli 236,1 (237,1) milj. euroa ja osuus koko konsernin liikevaihdosta 74,7 % (76,1 %).

Digitaalisten tuotteiden ja palvelujen liikevaihto kasvoi 16,3 % ja oli 56,8 (48,9) milj. euroa. Digitaalisten tuotteiden ja palvelujen osuus koko konsernin liikevaihdosta oli 18,0 % (15,7 %).  

Ilmoitusmyynnin liikevaihto kasvoi 4,8 % 155,3 (148,2) milj. euroon. Ilmoitusmyynnin osuus konsernin liikevaihdosta oli 49,1 % (47,6 %). Painettujen lehtien ilmoitusmyynti laski 0,5 % ja oli 111,3 (111,9) milj. euroa. Verkkoilmoitusmyynti kasvoi 20,9 % 43,1 (35,6) milj. euroon. Levikkiliikevaihto oli 124,8 (125,3) milj. euroa. Sisältö- ja palveluliikevaihto oli 36,1 (37,8) milj. euroa.

Kokonaiskulut ilman kertaluonteisia eriä nousivat 2,2 % ja olivat 273,6 (267,6) milj. euroa. Kokonaiskulut nousivat 2,5 % ja olivat 275,1 (268,4) milj. euroa. Kokonaiskulujen kasvu johtui henkilöstökulujen, paino- ja jakelukulujen sekä markkinointi- ja tietotekniikkakulujen kasvusta.

Liikevoitto ilman kertaluonteisia eriä laski 2,2 % (nousi 3,0 %) 42,9 (43,9) milj. euroon. Liikevoittoprosentti ilman kertaluonteisia eriä oli 13,6 % (14,1 %). Liikevoitto oli 42,0 (43,4) milj. euroa. Liikevoittoprosentti laski vertailukaudesta ja oli 13,3 % (13,9 %).

Tilikauden 2011 tulos oli 30,8 (33,2) milj. euroa ja tilikauden tulos ilman kertaluonteisia eriä oli 31,7 (33,8) milj. euroa. Tilikauden tulokseen sisältyvät kertaluonteiset erät ovat yhteensä -0,9 (-0,7) milj. euroa. Tilikauden tulokseen merkittävimpänä eränä vaikutti yritysjärjestelyiden yhteydessä syntyneen ehdollisen kauppahintasaatavan ja - velkojen käyvän arvon muutos -1,7 milj. euroa.

Toimitusjohtaja Kai Telanteen mukaan Alma Median strategiana on kasvattaa digitaalisten palveluiden osuutta liikevaihdostaan sekä omalla tuote- ja palvelukehityksellä että yritysostoilla Suomessa ja ulkomailla. Vuonna 2011 Alma Median verkkoilmoitusmyynti kasvoi 20,9 % ja digitaalisten tuotteiden ja palvelujen osuus konsernin liikevaihdosta nousi 18,0 %:iin (15,7 %).

Alma Media investoi voimakkaasti myös painetun median uudistamiseen parantaakseen edelleen kustannustehokkuuttaan ja varmistaakseen tuotteidensa laatutason. Investointi uuteen lehtipainoon Tampereella eteni vuoden mittaan suunnitellusti, mutta marraskuussa Alma Media sai tiedon, jonka mukaan painokoneen toimittaja manroland AG oli hakeutunut selvitystilaan. Alma Media käynnisti välittömästi toimenpiteet asemansa turvaamiseksi ja painokoneen toimittamiseksi alkuperäisen investointisuunnitelman mukaisesti.

”Tämänhetkisen käsityksemme mukaan manrolandin tilanteesta ei ennakoida koituvan Alma Medialle merkittäviä taloudellisia vaikutuksia tai muutoksia painokoneen toimitusaikatauluun”, Telanne toteaa.

Lopulliset tulokset julkistetaan 22. maaliskuuta.

 

Loppukilpailussa ovat seuraavat työt:

Paras lanseeraus:

Kotipizza: Burgerpizza (Mainostoimisto KING, Toinen Helsinki)

Norwegian Air Shuttle ASA: Norwegian lanseeraus (N2 Helsinki, Vizeum)

Valio: Valio OLO Ruoansulatusjogurtti lanseeraus (SEK & GREY, Dagmar)

Paras kampanja:

Finnair: Finnair Local Hero Germany (SEK & GREY, Dagmar)

Leaf Suomi: Case Bilar (Family Inc., Toinen Helsinki)

 

Paras yhteiskunnallinen kampanja:

Turun Yliopisto: Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle - osa II (Lahtinen & Mantere Saatchi & Saatchi)

IOM ja Eduskunnan vähemmistövaltuutetun toimisto: Työ, jota kukaan ei haluaisi tehdä (Mainostoimisto KING)

Kolme esituomaristoa – tuloksellisuus ratkaisee

 

Kilpailutöiden esikarsinnasta ja shortlistan valinnasta vastasi kolme esituomaristoa, jotka koostuivat markkinoijista, mainonnan suunnittelijoista sekä mediasuunnittelun, tutkimuksen, opetuksen ja medioiden edustajista. Esituomarit arvioivat kilpailutyöt ottaen huomioon niiden strategian, toimenpiteet, budjetin ja tulokset suhteessa asetettuihin tavoitteisiin.

Ylituomaristo valitsee voittajat. Kilpailun tavoitteena on kiinnittää huomiota kampanjoiden tuloksellisuuteen, joka on töiden tärkein arviointikriteeri. Kilpailutyön on osoitettava selvä yhteys tuloksen parantumiseen tai annettava kiistaton näyttö muusta tuloksellisuudesta. Asetettujen tavoitteiden saavuttaminen on olennaista, ja sitä on voitava tulosten perusteella luotettavasti arvioida.

Voittajat julkistetaan maaliskuussa 2012

 

AdProfit 2011:n palkintojenjakojuhla on 22. maaliskuuta Ravintola Pörssissä Helsingissä. Kilpailun lopullisen ratkaisun tekee ylituomaristo: markkinointijohtaja Thomas Pimenoff, Nordea Suomi Oyj, toimitusjohtaja Mika Häyrinen Virta Mediacommunity, professori Terhi-Anna Wilska, Jyväskylän yliopisto, Torsti Tenhunen, Hasan & Partners, toimitusjohtaja Pirjo Ekman, Inspirans Oy ja kaupallinen johtaja Pia Kalsta, Nelonen Media.

Ylituomariston puheenjohtajana on Mainostajien Liiton hallituksen jäsen, toimitusjohtaja Esa Rautalinko, Honkarakenne Oyj. AdProfit-kilpailun järjestää Mainostajien Liitto.

 

Riitta Korhosella (57) on monipuolinen työkokemus niin aikakaus- kuin uutislehdistäkin. Hän siirtyi Suomen johtavan aikakauslehtikustantajan Sanoma Magazinesin palvelukseen keväällä 2011 Talentum Median kehityspäällikön tehtävästä. Sitä ennen hän työskenteli pitkään Talouselämä-lehdessä toimittajana ja toimituspäällikkönä. Pirkan päätoimittaja hän oli neljän vuoden ajan. Työuransa Riitta Korhonen aloitti Kauppalehdessä, jossa hän toimi sekä toimittajana että uutispäällikkönä.

Riitta Korhonen on kirjoittanut kirjoja johtamisesta ja ruokaan liittyvistä aihepiireistä sekä toimittanut useita yrityshistorioita. Viestinnän ammattilaiset valitsivat hänet vuoden toimittajaksi vuonna 2006. Riitta Korhonen on opiskellut sosiologiaa Hollannissa Tilburgin yliopistossa sekä tiedotusoppia Helsingin yliopistossa.

ET-lehti on yksi Suomen suurimmista aikakauslehdistä, jolla on 735 000 lukijaa ja jonka levikki on 237 265 kappaletta. Naislukijat käyttävät keskimäärin peräti 108 minuuttia sen jokaisen numeron parissa.

ET-lehden edellinen päätoimittaja Maija Toppila siirtyi Glorian Antiikin päätoimittajaksi helmikuun alussa.

 

 

Tällä hetkellä jo kymmenet sanomalehdet tarjoavat lehtensä sisällön luettavaksi maksua vastaan iPadissa, muissa lukulaitteissa tai älypuhelimissa.

Oma tablettisovellus on runsaalla kymmenellä sanomalehdellä. Sen lisäksi yli kolmekymmentä sanomalehteä on ostettavissa tabletille verkossa toimivan lehtien välityspalvelun kautta.

Seitsenpäiväisistä lehdistä valtaosalla on oma tablettisovellus jo julkaistu tai tulossa tämän vuoden aikana. Loputkin harkitsevat asiaa, mutta aikataulu on vielä auki.

Tiedot käyvät ilmi Sanomalehtien Liiton ja Suomen Lehdistö -lehden tekemistä kyselyistä.

”Tabletti tarjoaa ensimmäisen kerran sanomalehdille sähköisen julkaisukanavan, jossa lehden ostaminen ja tilaaminen on helppoa. Verkossa näköislehtiä on myyty jo pitkään, mutta kun tabletit nyt yleistyvät vauhdilla, on tässä julkaisualustassa erittäin tärkeää olla mukana”, arvioi Sanomalehtien Liiton liittojohtaja Jukka Holmberg.

Lukulaite voi täydentää paperilehden tilausta tai olla sille vaihtoehto.

”Kuluttaja päättää, missä muodossa hän haluaa itselleen merkityksellisen sisällön vastaanottaa. Olennaista on, että sanomalehtien tilaus- ja ilmoitustuottoihin perustuva liiketoiminta voi jatkua myös digitaalisessa maailmassa. Tähän uudet, helppokäyttöiset laitteet antavat paljon mahdollisuuksia”, Holmberg uskoo.

Sanomalehdet uskovat vahvasti digitaalisten tilaustulojen kasvuun. Liiton jäsenkyselyssä tulojaan arvioineet viisikymmentä lehteä saavat tällä hetkellä sisältötuotoistaan keskimäärin alle kaksi prosenttia muusta kuin paperilehdestä. Lehdet uskovat, että osuus nousee ensi vuoden loppuun mennessä keskimäärin seitsemään prosenttiin.

 

Pohjoisrannan menestystekijänä pidettiin sitä, että toimisto ei markkinoi yksittäisiä tuotteita tai palveluita, vaan kokonaista prosessia, joka koostuu analyysista, strategiasta ja toimenpiteistä.

”Valinta Pohjoismaiden parhaaksi toimistoksi on suuri tunnustus meille ja koko suomalaiselle viestintätoimistokentälle. Tekemämme pioneerityö maineenhallinnan ja strategisen viestinnän parissa on nyt huomattu myös kansainvälisesti. Tunnustuksen ainutlaatuisuutta korostaa se, että meitä ennen yksikään suomalainen toimisto ei ole saanut Pohjoismaiden parhaan titteliä”, iloitsee Pohjoisranta Burson-Marstellerin toimitusjohtaja Heikki Paija.

Yhtiö on alallaan Suomen kolmanneksi suurin. Yhtiön  palkkiolaskutus oli viime vuonna 4,1 miljoonaa euroa.

Yli 40 viestinnän ammattilaista työllistävä Pohjoisranta on perustettu vuonna 1995. Pohjoisrannan asiakkaita ovat muun muassa Metso, Stora Enso, Fonecta ja Liikennevirasto.

Tammikuussa 2012 ketju osti Pohjoisrannan osake-enemmistön.

 

 

Mokko siirtyy tehtävään Washingtonin suurlähetystön lehdistöneuvoksen tehtävästä (Suomen mediasuhteet ja julkisuuskuva). Hän on aiemmin toiminut pitkäaikaisesti Yleisradiossa ajankohtaistoimituksessa toimittajana, tuottajana ja juontajana. Hän työskenteli Ajankohtaisen kakkosen toimittajana vuosina 1990-1998 ja Silminnäkijä-sarjan tuottajana sekä juontajana 1998-2007. Mokko tunnetaan erityisesti maailman kriisialueilta tekemistään tv-ohjelmista. Hän on työskennellyt muun muassa Sudanin Darfurissa, Ruandassa, Afganistanissa, Lähi-idässä ja Latinalaisessa Amerikassa.

Valtioneuvoston viestintäjohtajan tehtävänä on suunnitella ja toteuttaa hallituksen viestintää sekä siinä tarkoituksessa koordinoida ministeriöiden viestintää. Viestintäjohtaja toimii valtioneuvoston viestintäyksikön johtajana valtioneuvoston kansliassa.

 

 

Kaksi kolmesta 37-47-vuotiaasta naisesta haaveilee suuremmasta elämänmuutoksesta, selviää Rederan tekemästä suomalaisten asenteita, käyttäytymistä ja toiveita kartoittavasta tutkimuksesta. Puolet muutosta kaipaavista naisista on myös päättänyt toteuttaa haaveensa.

"Nelikymppisen naisen elämässä on nyt tilaa ja realistinen mahdollisuus uusiin valintoihin", kertoo Evita-lehden päätoimittaja Tytti Kontula. "Suuntasimme uudistetun Evitan juuri näille naisille, jotka - vaikkakin Rederan tutkimuksen mukaan ovat tyytyväisiä nykyiseen elämäntilanteeseensa - ovat valmiita muutokseen. Evita rohkaisee uuden edessä."

Keskiviikkona 8.2. ilmestyneen Evitan uudelleenkonseptointi aloitettiin jo viime keväänä. Brändin perustaksi luotiin Evitan arvot, jotka linjaavat koko lehden sisällön ja ulkoasun. Esimerkiksi uutta kansikonseptia varten toimitus tutki yli kaksikymmentä erilaista kansivaihtoehtoa. Fokuskeskusteluryhmien lisäksi käytettiin uudenlaista neuromittausmenetelmää. Sillä voidaan paljastaa kuluttajan tiedostamattomat käyttäytymismallit: millainen kuva oikeasti huomataan ja mikä vetää parhaiten puoleensa.

Tilaajat saavat Evitan nettisivuille omat jäsensivut, joilta löytyy vain heille suunnattuja tarjouksia, tapahtumia ja tapoja osallistua Evitan tekemiseen.

 

 


Noin viidennes kaikista tutkimuksessa tarkastelluista uutisjutuista oli kopioitu suoraan tai lähes sellaisenaan tiedotteesta. Tutkimus osoittaa, että tiedotteet menevät helpoiten läpi tiedotusvälineiden verkkoversioissa. Verkossa peräti kolmannes jutuista toistaa lähteen viestiä sellaisenaan tai lähes sanatarkasti. Verkossa myös kynnys käyttää uutistoimistomateriaalia ja kierrättää toisilta tiedotusvälineiltä lainattua materiaalia on matalampi kuin muualla mediassa.


Tutkimuksessa todetaan, että tiedotteisiin pohjaavilla uutisilla voi olla aitoa uutisarvoa ja yhteiskunnallista merkitystä. Journalismin itsenäisyyden näkökulmasta on kuitenkin ongelmallista, että alkuperäisen lähteen viestiä harvoin kyseenalaistetaan tai täydennetään muilla näkökulmilla, tutkija toteaa.

Vain joka kymmenennessä tiedotemateriaalista tehdyssä uutisessa juttua oli täydennetty haastattelemalla joitakin muita kuin tiedotteen lähettäjää.


Tutkijat korostavat, että yleisön on vaikea arvioida uutisten alkuperää. Lisäksi ne, joilla on parhaat resurssit ammattimaiseen pr-toimintaan, saavat viestinsä parhaiten kuuluville. Tämä on ongelma yhteiskunnallisen vallanjaon näkökulmasta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin seitsemän valtakunnallisen median (Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Iltalehti, YLE, MTV3, Nelonen ja STT-Lehtikuva) kotimaan uutistuotantoa toukokuussa 2010.


Tutkimusta johti professori Esa Väliverronen ja tutkijana hankkeessa työskenteli VTM Laura Juntunen.

Tutkimus toteutettiin Helsingin yliopistossa toimivassa Viestinnän tutkimuskeskus CRC:ssä.


Hankkeen rahoittajana oli Helsingin Sanomain Säätiö.

 

Suurin alaskirjaus tehtiin Venäjän ja Itä-Euroopan liiketoimista, 53,4 miljonaa euroa. Huono kehitys jatkui myös Hollannissa. Kielipalveluista kirjattiin alas 24 miljoonaa euroa. Työntekijöiden irtisanomiskustannuksia vähennettiin liki 10 miljoonaa euroa.

Vuonna 2012 Sanoman liikevaihdon odotetaan kasvavan hieman pääasiassa SBS:n Hollannin ja Belgian toimintojen hankinnan seurauksena. Liikevoiton ilman kertaluonteisia eriä arvioidaan olevan noin 10 % liikevaihdosta. Osakekohtaisen tuloksen ilman kertaluonteisia eriä odotetaan kasvavan, arvioi toimitusjohtaja Harri-Pekka Kaukonen.

”Toimintaympäristö, erityisesti mainosmarkkinoiden kehitys konsernin toimintamaissa, vaikuttaa Sanoman liikevaihtoon ja tulokseen. Vuoden 2012 näkymät perustuvat oletukseen, että mainosmarkkinoiden kehitys keskeisissä toimintamaissa vaihtelee tasaisesta hieman laskevaan taloudellisen epävarmuuden jatkuessa”, hän sanoo.

Tammi-joulukuussa Sanoman liikevaihto pysyi vertailuvuoden tasolla ja oli 2 746,2 milj. euroa (2010: 2 761,2 milj. euroa). Ostetut toiminnot korvasivat vuosina 2011 ja 2010 tehtyjen yritysmyyntien vaikutukset.

Lue tilinpäätöstiedote 

 

 

 

Varapuheenjohtajat hoitavat puheenjohtajan tehtäviä, jos tämä on estynyt tai esimerkiksi jäävi esittelemään kanteluasian neuvostolle. Varapuheenjohtajat kuuluvat myös uudelleenkäsittelyryhmään, joka voi kantelijoiden pyynnöstä ratkaista, tuodaanko puheenjohtajan karsimat kantelut neuvoston käsittelyyn. Karsinta voidaan pyörtaa siinä tapauksessa, että työryhmä toteaa sen perustuneen ilmeisen virheelliseen tietoon.